Alisa ja Antton olivat siis palanneet iki-ihanalta häämatkaltaan. Matkan viimeisimpinä päivinä Alisa oli tuntenut hieman etovaa oloa ja lämpöäkin oli ollut.

Alisan herätessä ensimmäiseen matkan jälkeiseen aamuun, tunsi hän olonsa hirvittäväksi. Monet hajut, jotka aiemmin tuntuivat hyviltä, saivat Alisan miltei oksentamaan. Anttonille Alisa ei vielä uskaltanut kertoa raskausepäilyksestään, sillä jos hän ei olisikaan raskaana, niin Antton olisi kauhean pettynyt. Alisa tiesi, että Anttonin suurin toive olisi tulla isäksi.

Pahin olo oli jo helpottanut huomattavasti ja Alisa päätti valmistaa paprika-munakasta Anttonille ja itselleen ennen töihin lähtöä. ”Kylläpä on ihanaa olla taas kotona, vaikka lomalla oli fantastista, kun sai olla huolehtimatta arkiaskareista.” mietti Alisa itsekseen.

Kunnes paha olo yllätti pahemman kerran. Alisa teki lähempää tuttavuutta wc-pöntön kanssa. ”Onpa kauhea olo.” surkutteli Alisa oloaan. ”Kumpa tämä pahoinvointi ei kestäisi kuukausitolkulla. ”

Keittiöön palatessaan Antton odotti häntä ja otti hänen intohimoiseen syleilyyn. ”Kulta, olisiko sinulla jotain kerrottavaa minulle?” kysyi Antton viattomasti.

”Voi, kulta olin ajatellut kertoa, kun olen varma asiasta, mutta luultavasti olen raskaana.” tunnusti Alisa miehelleen.

”En voi uskoa tätä, sillä tästä olen haaveillut jo kauan.” hihkui Antton.

”Tiedän, rakas, tiedän.”vastasi Alisa onnellisena.

Aamu kului nopeasti ja Anttonin oli jo aika lähteä töihin. Mies vain mietti tulevaa perheenlisäystä. ”Saammekohan yhden vai useamman lapsen?” arvuutteli Antton itsekseen. ”Kunhan lapsi tai lapset ovat terveitä. Se on kaikkein tärkeintä ja että Alisakin voi hyvin.”

Anttonin lähdettyä Alisa tunsi olonsa paremmaksi, että uskalsi valmistaa itselleen munakkaan. Tällä kertaa hän sai sen myös syötyä. Alisa tarvitsi terveellistä ruokaa ja lepoa, jotta jaksaisi kantaa heidän rakkautensa hedelmää 9 kuukauden ajan.

Eräänä iltana töistä tullessaan Antton sai pelottava kohtauksen juuri ennen nukkumaan menoa. Mies vain sätki ja huusi makuuhuoneen lattialla ja irvisteli kummallisesti. Alisa huolestui toden teolla: ”Ei kai mieheni nyt seonnut lopullisesti?”

Kohtaus meni ohi, mutta seuraavana aamuna hän alkoi jutella Professori Palloselle. ”Tämä on kyllä huolestuttavaa.” mietti Alisa. ”Minun täytyy kyllä soittaa varmuuden vuoksi terapeutille.”

Terapeutti pääsi käymään vasta illalla ja Antton oli keksinyt riisuutua alasti heti kotiin päästyään. Kuten kuvasta näkyy Alisa ei tästä ole kauhean tyytyväinen. Terapeutti kuunteli Anttonia. Lopulta terapeutti sanoi Alisalle: ”Miehesi kärsii tilapäisestä stressireaktiosta. Luultavasti lapsen tuleva syntymä, sai hänet stressaantumaan sen verran, että käyttäytyi päättömästi. Uskon, että hän palautuu normaaliksi itsekseen muutamassa päivässä.”

”Voi, kuinka helpottavaa kuulla.” huokaisi Alisa.

Alisan raskaus oli edennyt jo niin pitkälle, että hän jäi äitiyslomalle. Äitiysvaatteet eivät tosin olleet aivan viimeistä huutoa, mutta välttivät näin aluksi.

Alisa hämmästeli itsekin hyvää ruokahaluaan. ”Nyt minun tekee niin kauheasti mieli juustopastaa ja paljon.”

Alisa nuuhki pastan ihanaa tuoksua. Raskaus oli saanut hänet kaikenlaisten juustoruokien makuun: juustopastaa, juustoleipiä, juustokeittoa, jne…

Antton oli selvinnyt väliaikaisesta sekoamisestaan nopeasti. Niinpä tuleva isä opiskeli innokkaasti lapsen kasvatusoppaita. ”Minun tulee kyllä maailman paras isä.” lupasi Antton itselleen.

Välillä Alisaa laiskotti niin, ettei viitsinyt pukea vaatteita päälleen vaan kulki aamusta alkaen pyjamassaan. Linnun kanssa oli kiva suunnitella tulevaa lasten huonetta ja muutenkin linnusta oli paljon seuraa Alisalle.

Kun Alisa kyllästyi juustopastaan, siirtyi hän spagettiin ja lihapullakastikkeeseen. Ja ruoka Alisalle maistui. Alisa oli aina ollut melko hoikka ja ruoka ei aina ollut niin maistunut, joten oli ihan hyvä, että nainen sai hyvin syötyä.

Vihdoin Alisa pääsi käymään Veronalan vaatekaupoissa ja hankki itselleen mukavamman näköisen äitiysasun. Yllättävää, että Alisa on tallustelemassa kohti keittiötä, jälleen kerran.

Tällä kertaa Alisa päätti kokeilla hampurilaisten valmistamista. Itseasiassa Alisa oli oppinut nauttimaan ruuan valmistamisesta, että uskoi jatkavan sitä synnytyksen jälkeekin.

Johannes soitti eräänä päivänä. Mies oli koittanut pitkittää asiaa jo kauan, mutta enää hän ei siihen pystynyt. ”Alisa-kulta, minun on surukseni kerrottava, että äitisi nukkui pois häämatkanne aikana.”  aloitti Johannes ääni väristen.

”Ei voi olla totta. Sano, että se ei ole totta.” itki Alisa.

”Olen pahoillani, että en kertonut sitä heti, mutta se oli niin vaikeaa.” pahoitteli Johannes.

”Olisin niin toivonut, että äiti oli nähnyt lapsenlapsensa.” nyyhki Alisa.

”Mitä. Saatteko te ihan oikeasti perheen lisäystä?” kysyi Johannes.

”Kyllä, se on totta ja ihan oikeasti saamme lapsen.” myönsi Alisa.

”Oikein kovasti onnea sinulle ja Anttonille. Tämä oli mukava uutinen kaiken tämän surun keskellä.” iloitsi Johannes.

”Minun täytyy lopetella, mutta kyllä tämä tästä. Tulehan käymään, kun ehdit.” pyysi Alisa.

”Juu, tottahan toki.Hei, hei Alisa.”

”Hei, hei Johannes.” vastasi Alisa lopuksi isäpuolelleen.

Alisan raskaus sujui ja ruoka maistui. Tässä Alisa valmistaa juustovoileipiä, joihin hänelle tuli oikea himo. Varsinkin, kun laittoi emmental-juustoa ja lämmitti leivän uunissa.

Toisinaan Anttonin työpäivät venyivät niin pitkiksi, että Alisa ja Antton osuivat yhteen vasta sängyssä. Usein Alisa oli jo unten mailla, kun Antton tuli kotiin.

Liekö raskauden aiheuttamaa, niin Alisa päätti vaihtaa tyyliään hieman pehmeämpään suuntaan. Hän oli ihastunut Amandan uuteen hiusmalliin, että halusi itselleen samanlaisen. Alisa oli keksinyt itselleen uuden päiväohjelman. Häämatkalla Alisa ihastui hulatanssiin niin kovasti, että innostui harrastamaan sitä kotona päivisin. Se sai unohtamaan jo melko tukalan olon. ”Voisiko olla mahdollista, että vatsassani olisikin 2 asukkia?” mietiskeli Alisa.

Eräänä päivänä Anttonin kotiintulon jälkeen, alkoi Alisan synnytyspolton kesken wc-pesun. ”Antton, nyt se alkaa?” huusi Alisa. ”Miten näin helvetillisä tuskia voi ollakaan.” kirosi Alisa.

Antton ehti juuri parahiksi, kun lapsi syntyi. Saanko esitellä Aaro Kuusela. Voi sitä sitä ylpeyttä, jota Antton tunsi. ”Terve, kaveri. Tervetuloa maailmaan. Iskä tässä.” puheli Antton pojalleen. Aaro näyttää varsin tyytyväiseltä isänsä sylissä.

Mutta synnytys jatkui edelleen. Tässä puolestaan on Alina Kuusela äitinsä sylissä. Vaikka Alisa ilme ei kauhean aurinkoinen olekaan tässä kuvassa, niin totta kai nainen oli onnellinen tyttärestään ja pojastaan myös, luonnollisesti.

Antton riensi heti puhelimeen saatuaan Aaron kehtoon nukkumaann. Antton yritti soittaa vanhemmilleen, mutta pahaksi onneksi he olivat matkoilla. Antton jätti vastaajaan viestin:”Hei isä ja äiti. Olemme saaneet 2 tervettä lasta, tytön ja pojan.” hihkui Antton. Seuraavaksi oli Amandan vuoro: ”Onnea tädille. Sinulla on nyt sisarentytär ja –poika.” Amanda hihkui langan toisessa päässä onnesta: ”Ihan totta. Ihanaa. Sano Alisalle, että tulen heti huomenna käymään. Antton ilmoitti vielä Johannekselle iloisesta perhetapahtumasta. Johannes oli luonnollisesti onnellinen ja lupasi tulla katsomaan tulokkaita mahdollisimman pian.

Amandan päivät kuluivat lasten hoitamisessa. Alisasta tuntui, että hänen elämänsä oli pelkkää vaipanvaihtoa ja syöttämistä ja niinhän se olikin, mutta hän oli hyvin onnellinen. Hän vain toivoi, että äiti olisi ollut näkemässä tämän.

Antton kiiruhti kotiin kuin lentämällä työpäivän jälkeen. Ensimmäisenä hän helli lapsiaan. Tässä on vuorossa Alina. Kuten kuvasta näkyy, niin aina ei Alisa ehtinyt siivoamaan keittiötä päivällä. Onneksi Antton teki yleensä iltaisin kotitöitä ja hoiti lapsia, jotta Alisa saisi levätä rauhassa.

Aaron ja Alinan lempileikki oli, kun äiti heitteli heitä ilmaan. Siinä ei paljon katsottu paikkaa ja aikaa. Alisa nautti olostaan kotiäitinä. Pikkuhiljaa hän alkoi saada päivittäisistä rutiineista kiinni. Hän oli myös iloinen, sillä Amanda oli ottanut tavakseen pipahtaa lounastauoilla pikkusiskon luona katsomassa pikkuisia.

Alina varsinkin nautti, kun hoitopöydällä sai kelliä nakuna saaden ilmakylpyjä. Alisa ei koskaan kyllästynyt ihailemaan kauniita lapsiaan. ”Miten minua onkaan siunattu. Kaikille tämä ei ole itsestäänselvyys.” ajatteli Alisa onnellisena omaa elämäänsä. Hieman kauhun sekaisin tuntein tuore äiti mietti töihin palaamista.

Vai palaako Alisa töihin lainkaan jääden kotiäidiksi?  Tämän selvinnee tulevissa jaksoissa.